Genesis 27

Jaakobin petos ja siunaus

1Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, ettei hän enää voinut nähdä, hän kutsui Eesaun, vanhimman poikansa, ja sanoi hänelle: "Poikani!" Tämä vastasi hänelle: "Tässä olen."

2Niin hän sanoi: "Katso, minä olen tullut vanhaksi enkä tiedä kuolinpäivääni. 3Ota siis aseesi, nuolikotelosi ja jousesi, ja mene kedolle ja pyydystä minulle riistaa. 4Laita minulle herkkuruokaa, mieliruokaani, ja tuo sitä syödäkseni, että siunaisin sinut, ennen kuin kuolen."

5Rebekka kuuli, kuinka Iisak puhui pojalleen Eesaulle. Kun Eesau oli lähtenyt kedolle pyydystämään riistaa tuodakseen sitä isälleen, 6Rebekka puhui pojalleen Jaakobille sanoen: "Katso, kuulin isäsi puhuvan veljellesi Eesaulle ja sanovan: 7'Tuo minulle riistaa ja laita minulle herkkuruoka syödäkseni, että siunaisin sinut Herran edessä, ennen kuin kuolen.' 8Kuule siis, poikani, mitä sanon, ja tee, mitä minä käsken sinulle: 9mene laumaan ja ota sieltä minulle kaksi hyvää kiliä laittaakseni niistä isällesi herkkuruokaa, hänen mieliruokaansa. 10Sinun on vietävä se isällesi syötäväksi, että hän siunaisi sinut ennen kuolemaansa."

11Jaakob sanoi äidilleen Rebekalle: "Katso, veljeni Eesau on karvainen, mutta minä olen sileäihoinen. 12Entä jos isäni tunnustelee minua? Silloin minusta tulee hänen silmissään pilkkaaja ja hankin itselleni kirouksen enkä siunausta."

13Hänen äitinsä sanoi hänelle: "Kohdatkoon kirous minua, poikani. Kuule vain ääntäni, mene ja nouda."

14Niin hän meni noutamaan ne ja toi ne äidilleen. Hänen äitinsä laittoi herkkuruoan, hänen isänsä mieliruoan. 15Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun parhaat vaatteet, jotka olivat hänen hallussaan talossa, ja puki ne nuoremman poikansa Jaakobin ylle. 16Mutta kilien nahat hän kääri hänen käsiinsä ja paljaaseen kaulaansa. 17Sitten hän antoi herkkuruoan sekä leipomansa leivän poikansa Jaakobin käteen.

18Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: "Isäni!" Hän vastasi: "Tässä olen. Kuka sinä olet, poikani?"

19Jaakob sanoi isälleen: "Minä olen Eesau, esikoisesi. Olen tehnyt, niin kuin käskit minun tehdä. Nouse istumaan ja syö riistaani siunataksesi minut."

20Mutta Iisak sanoi pojalleen: "Kuinka olet, poikani, niin pian löytänyt?" Hän vastasi: "Herra, Jumalasi, johdatti sen eteeni."

21Niin Iisak sanoi Jaakobille: "Tulehan lähemmäksi, poikani, tunnustellakseni, oletko sinä poikani Eesau vai et."

22Jaakob astui isänsä Iisakin luo. Tämä tunnusteli häntä ja sanoi: "Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet." 23Eikä Iisak tuntenut häntä, sillä hänen kätensä olivat karvaiset, niin kuin hänen veljensä Eesaun kädet, ja hän siunasi hänet.

24Vielä hän kysyi: "Oletko sinä todella poikani Eesau?" Hän vastasi: "Olen."

25Silloin hän sanoi: "Tuo ruoka minulle syödäkseni poikani riistaa, että siunaisin sinut." Niin hän toi sen hänelle, ja hän söi. Ja hän tarjosi hänelle viiniä, ja hän joi. 26Sen jälkeen hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: "Tule tänne ja suutele minua, poikani."

27Hän astui hänen luokseen ja suuteli häntä. Niin Iisak tunsi hänen vaatteittensa hajun ja siunasi hänet, sanoen: "Katso, minun poikani tuoksu on kuin kedon tuoksu, jonka Herra on siunannut. 28Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin. 29Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa."

30Kun Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja tämä oli juuri lähtenyt isänsä Iisakin luota, niin hänen veljensä Eesau tuli kotiin metsästämästä. 31Hänkin laittoi herkkuruoan, vei sen isälleen ja sanoi isälleen: "Nouse, isäni, ja syö poikasi riistaa siunataksesi minut."

32Hänen isänsä Iisak kysyi häneltä: "Kuka olet?" Hän vastasi: "Minä olen poikasi Eesau, esikoisesi."

33Silloin Iisak säikähti kovin ja sanoi: "Kuka sitten oli se metsästäjä, joka toi minulle riistaa, niin että minä, ennen kuin tulit, söin kaikkea ja siunasin hänet? Siunattu hän myös on oleva."

34Kun Eesau kuuli isänsä sanat, hän puhkesi valittamaan äänekkäästi ja haikeasti ja sanoi isälleen: "Siunaa minutkin, isäni!"

35Mutta hän vastasi: "Veljesi tuli kavalasti ja riisti sinulta siunauksen."

36Hän sanoi: "Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi. Sillä hän on nyt kahdesti minut pettänyt: esikoisuuteni hän on minulta vienyt, ja katso, nyt hän riisti minulta myös siunauksen." Hän kysyi: "Eikö sinulla ole mitään siunausta minun varalleni?"

37Iisak vastasi ja sanoi Eesaulle: "Katso, minä olen asettanut hänet herraksesi ja antanut kaikki hänen veljensä hänelle palvelijoiksi sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä. Mitä voisin enää tehdä hyväksesi, poikani?"

38Eesau sanoi isälleen: "Tuo yksi ainoa siunausko sinulla vain onkin, isäni? Siunaa minutkin, isäni!" Niin Eesau korotti äänensä ja itki.

39Mutta hänen isänsä Iisak vastasi ja sanoi hänelle: "Katso, asuinpaikkasi on oleva kaukana lihavasta maasta ja vailla taivaan kastetta ylhäältä. 40Miekkasi varassa sinä olet elävä ja palveleva veljeäsi. Mutta valtoimena kierrellen riisut hänen ikeensä niskaltasi."

41Eesau alkoi vihata Jaakobia siunauksen tähden, jolla hänen isänsä oli hänet siunannut. Eesau ajatteli itsekseen: "Pian tulee aika, jolloin suremme isäämme, ja tapan veljeni Jaakobin."

42Mutta Rebekalle ilmoitettiin hänen vanhemman poikansa Eesaun aikeista. Hän lähetti kutsumaan luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: "Katso, veljesi Eesau uhkaa kostaa sinulle ja tappaa sinut. 43Kuule siis, mitä sanon, poikani: nouse ja pakene veljeni Laabanin luo Harraniin. 44Jää hänen luokseen joksikin aikaa, kunnes veljesi viha asettuu, 45kunnes veljesi lakkaa sinua vihaamasta ja unohtaa, mitä olet hänelle tehnyt. Sitten lähetän noutamaan sinut sieltä. Minkä tähden menettäisin teidät molemmat samana päivänä!"

46Rebekka sanoi Iisakille: "Olen kyllästynyt elämääni Heetin tyttärien tähden. Jos Jaakobkin ottaa vaimon Heetin tyttäristä, tässä maassa syntyneen, sellaisen kuin nämä, niin mitä varten minä elän?"